Jatta&Jaakko2Jatta: Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Paukkulan kulttuurikampukselle kerääntyi noin 150 nuorta teatteriharrastajaa eri puolilta Suomea. Ramppikuume – valtakunnalliset nuorisoteatteripäivät toteutettiin nyt toistamiseen Mikkelissä, Suomen Nuoriso-opistolla. Tapahtuma on ennen kaikkea kohtaamisen paikka – paikka, jossa framille nostetaan nuorten oma tekeminen, omat tulkinnat ja oma ääni. Nuorisoteatterikatselmukseen valittiin 10 esitystä, jotka liikuttivat, puhuttivat ja herättivät keskustelua. Itselleni huikeimpia kokemuksia oli seurata löylytystä, jossa esiintyvä ryhmä jäi keskustelemaan yleisön kanssa nähdystä esityksestä. Se avoimuus ja aitous, jolla nuoret näyttelijät kertoivat omasta tekemisestään, huipuista ja kipukohdista sulatti kertakaikkisesti. Teatterisalin täytti käsittämätön hyväksynnän, yhteisöllisyyden ja kannustuksen ilmapiiri, joka toivottavasti kantaa kaikkia meitä pitkälle eteenpäin.

Jaakko: Nyt opiskelujeni loppuvaiheessa oli nostalgista palata takaisin Paukkulaan, missä opintoni aikanaan aloitin MAMKin opiskelijana, tuottamaan Ramppikuumetta. Ramppikuume oli juuri sellainen lahjakkaiden, motivoituneiden ja räiskyvien nuorten teatteritapahtuma, jota opintojeni alussa toivoin päätyväni toteuttamaan. Mikään ei ole palkitsevampaa, kuin nähdä kuinka hyvässä hengessä ja innokkaasti nuoret toisensa tapahtumassa kohtaavat. Ramppikuumeen tuottaminen oli minulle erittäin vastuullinen, opettava ja ennen kaikkea antoisa kokemus. Luulen, että kaikki Ramppikuumeeseen osallistuneet nuoret saivat tapahtuman kautta vain vahvistusta sille, kuinka upea harrastus teatteri on ja uskon, että näitä nuoria tullaan näkemään lavoilla vielä pitkään!

Jatta: Nyt olet Jaakko asian ytimessä. Yksi Ramppikuumeen osallistujista kuvaili teatteriharrastustaan näin: ”Mä olen kasvanut teatterin mukana, enkä mä enää osaa päästää irti. Pienenä mä en uskaltanut tehdä oikein mitään, mutta teatteri antoi rohkeutta olla oma itseni. Ystäviä tullut tosi paljon ja teatterissa mä voin vaan unohtaa kaiken mitä on tapahtunut.” Taustalla oli kovia kokemuksia koulukiusaamisesta. Lapsi- ja nuorisoteatteriryhmien ohjaajat tekevätkin nuorisotyötä parhaimmillaan. Hyvä ohjaaja saa ryhmän puhaltamaan yhteen hiileen, auttaa löytämään yksilön omat vahvuudet ja vahvistaa positiivista mielikuvaa itsestä. Osaavia ohjaajia tarvitaan, ja ennen kaikkea resursseja tekemiseen. Kuntien ja kaupunkien tulisi tukea nuorten teatteritoimintaa tarjoamalla tiloja ja esiintymismahdollisuuksia, kuten katselmuksen ammattilaisista koostuva raati palautteessaan painotti. Ohjaajien osaamisen kehittämiseen pyritään löytämään lisää paukkuja vuoden alusta käynnistyneessä Teatterin osaamiskeskus -hankkeessa muun muassa tarjoamalla täydennyskoulutusta ja toimijaverkostoja.

Jaakko: Juuri näin. Teatterin harrastamisen kautta nuoret pääsevät toimimaan tiiviissä ryhmässä toisten nuorten kanssa. Yhdessä oleminen, tiivis ryhmähenki ja teatterin tekeminen tukee mainiosti nuorten kasvua. Teatterin tekeminen on joukkuepeliä, jossa vierasta joukkuetta tsempataan siinä missä omiakin. Teatteri antaa nuorille mahdollisuuden olla esillä ja tulla kuulluksi, Ramppikuumeessa tämä tuli hyvin esille näytelmien rankkojenkin aihepiirien kautta. Teatteria tehdessä näkee mitä mahtavimpia onnistumisia, mutta teatteri mahdollistaa myös sen, että jokainen saa ja voi epäonnistua, silti esityksen jälkeen jokainen saa aplodit.

Jatta: Tänäkin vuonna monet käsikirjoituksista oli nuorten itsensä omaa tuotantoa. Se oli huikeaa! Ei mitään turhaa pönöttämistä tai kuvien kumartelua. Vaikeita aiheita, kuten vanhempien avioeroa, kiusaamista, kuolemaa tai seksuaalisuutta, käsiteltiin vuoroin huumorilla, vuoroin herkkyydellä, nuorten itsensä näköisesti. Ei sillä, että nuorisoteatteri olisi terapiaa vaan ennen kaikkea hauskanpitoa ja teräviä huomioita, ilmaisun kanava. Jälleen loistava esimerkki taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksista kasvun ja kehityksen tukena. Esiintyjät pistivät itsensä likoon, eikä yleisössä voinut jäädä kylmäksi.

Jaakko: Yleisössä tosiaan tuskin kukaan jäi kylmäksi. Itse näin yhtä vaille kaikki esitykset ja olin todella yllättynyt kuinka montaa eri tyylilajia lavalla nähtiin. Nuorten esitykset pitivät katsojia vuoroin jännityksessä ja vuoroin sai nauraa vedet silmissä. Nuorten roolisuoritukset olivat välillä niin hauskoja ja säkenöiviä, että kateeksi kävi näyttelijöiden osaamista ja heittäytymistä. Ja mikä parasta, nuoret olivat monessa tapauksessa itse olleet mukana ideoimassa ja käsikirjoittamassa roolihahmoja ja kohtauksia. Toinen viikonlopun mahtava anti olivat työpajat. Välillä tuntui, että olisi itsekin halunnut olla mukana improamassa, kun kuunteli kuinka paljon nuoret itse nauttivat pajatyöskentelystä. Jokaiselle osallistujalle jäi Ramppikuumeesta varmasti paljon takataskuun, niin osaamisen ja oppimisen kautta, kuin myös paljon hyviä muistoja ja uusia ystäviä!

Jatta Juhola toimii projektipäällikkönä Teatterin osaamiskeskus –hankkeessa (1.1.2013 – 31.3.2014), jonka toteuttaa Suomen Nuoriso-opisto kumppaneinaan Suomen Nuorisoseurat ja Mikkelin kaupunki. Hanketta rahoittaa Etelä-Savon maakuntaliitto Euroopan Unionin rakennerahastotuella (EAKR).

Jaakko Hanhela valmistuu Mikkelin ammattikorkeakoulusta kulttuurituottajaksi ja teki erikoistumisharjoittelunsa Suomen Nuoriso-opistolla tuottaen Ramppikuume-nuorisoteatteripäiviä.