VararehtoriLukukausi on jälleen käynnistynyt Paukkulassa. Uudet ja vanhat opiskelijat ovat saapuneet ja asettuneet taloksi, toiset paremmin osan vielä hakiessa paikkaansa yhteisössä. Paukkulan kampus pöhisee elämää, intoa opiskella ja irtautua kodin vaikutuspiiristä. Opiskelijaelämän ihanuus ja itsenäistyminen on uutta, jännittävää ja hieman villiintymistäkin aiheuttava asia.

Usein kuulee sanottavan, että ”koulun tehtävä ei ole kasvattaa”. Olen erimieltä! Paukkulassa meidän aikuisten tehtävä on opettaa ja kasvattaa, se on pienen oppilaitoksen mahdollisuus ja voima.

Kohta jo itseään ”ammattikasvattajaksi” kutsuvan rajojen asettajan näkökulmasta katsottuna opistolla elämisen rajoja ja sääntöjä täytyy muutamien opiskelijoiden koetella ja etsiä sitä porsaanreikää – josko kuitenkin rajat ja säännöt olisi tehty rikottavaksi. Jokaisesta uudesta ”opiskelijasukupolvesta” löytyy ovelat opiskelijat, joiden on testattava säännöt ja rajojen asettajien henkinen kantti. Itsekin olin ovela opiskelija opiskellessani ja eläessäni ensimmäistä kansanopistovuottani.

Liittyminen uuteen yhteisöön ei aina ole helppo prosessi. Ovelan opiskelijan täytyy uhmata sääntöjä ja testata rajoja, mutta yleensä myös ovela opiskelija kasvaa ja sitoutuu yhteisiin pelisääntöihin muutaman ”hölmöilyn” jälkeen.  Onneksi ne ovelat opiskelijat, jotka eivät kykene noudattamaan muutamia yhteisiä pelisääntöjä, ovat vähemmistönä. He joutuvat joko etsimään itselleen uuden yhteisön, johon liittyä, tai palaamaa kotiin jatkamaan kasvuaan.

Miksi säännöt oikeastaan ovat olemassa? Millaisia ovat Paukkulan pelisäännöt? Sääntö numero yksi: opiskelija opiskelee kouluaikana, ei siis ole luvatta poissa oppitunneilta. Sääntö numero kaksi: opiskelija ei käytä päihteitä opiskeluviikon aikana eikä esiinny päihtyneenä opiston alueella. Sääntö numero kolme: opiskelija ei tupakoi opiston alueella. Sääntö numero neljä: opiskelija ei käyttäydy häiritsevästi oppitunnilla eikä asuntolassa.

Osa opiston säännöistä perustuu Suomen lakiin ja osa niistä turvaa sen, että noin sadankuudenkymmenen opiskelijan ja noin kolmenkymmenen henkilökunnan jäsenen muodostama yhteisö pystyy olemaan turvallinen ja hyvä kasvu- ja oppimisyhteisö.  Yhteisö, jossa jokainen voi toimia opiston tavoitteen suuntaisesti: oppien, kasvaen ja työtä tehden. Yksinkertaista, eikö totta?

Paukkula on pieni oppimisyhteisö, jossa sana kiirii nopeasti. Kun ovela opiskelija on rikkonut jotain järjestyssääntöä, keskustelee vararehtorin pirulainen ovelan opiskelijan kanssa ja antaa suullisen varoituksen. Ovela opiskelija joutuu allekirjoittamaan varoituksen. Alaikäinen ovela opiskelija joutuu allekirjoituttamaan varoituksen huoltajallaan, jotta hänkin tietää, miten ovela opiskelija testaa yhteisiä sääntöjä.

Ajatusleikki – ovelan opiskelijan seuraamukset

Tupakointikielto

Sana kiirii, että joku ovelista opiskelijoista olisi saanut varoituksen tupakoinnista. Ovela opiskelija menisi avoimesti opiston alueen ulkopuolelle varsin näkyvälle paikalle muodostaen ovelien tupakoivien opiskelijoiden lauman – tupakointi on myös sosiaalinen tapahtuma.

Ovelan opiskelijan jättämä jälki itsestään olisi varsin ikävän näköinen. Kymmenien jopa satojen tupakantumppien ympäröimä sääntövapaavyöhyke kohtaisi satunaisen ohikulkijan kaikkien kaupunkilaisten yhteisellä julkisella alueella, lähellä opistoa.

Häiritsevä käyttäytyminen asuntolassa ja päihteiden käyttö

Oppimiseen ja tasapainoiseen kasvuun tarvitaan riittävä määrä unta joka yö. Jokunen ovelista opiskelijoista olisi sitä mieltä, että hänen psyykensä ja oppimiskykynsä kestää unettomuuden. Öinen riekkuja helposti harhautuu ajattelemaan, että asuntolassa asuvien kanssaopiskelijoidenkin psyyken on myös kestettävä unettomuus.

Ovela opiskelija harrastaisi yöllisiä ryhmäytymisrituaaleja joidenkin yhtä ovelien opiskelijoiden kanssa riekkumalla paikallisessa puistossa nauttien ilolientä. Sana olisi taas kiirinyt: vararehtorin pirulainen olisi taas puhutellut ovelaa opiskelijaa ja kirjoittanut varoituksen. Ovela opiskelija olisi löytänyt myös tästä porsaanreijän. Hän tulisi opistolle vasta kun asuntolavalvojan työaika loppuisi kello yksi yöllä ja nauttisi sen jälkeen hieman huikopalaa ennen levolle käyntiä ja juttelisi äänekkäästi muiden tulijoiden kanssa herättäen siinä samalla useamman kanssaopiskelijan.

Jotta nukkumisrauha asuntolassa säilyisi asuntolavalvojan työaika muuttuisi  epäinhimilliseksi. Hän valvoisi ja vastaanottaisi ovelan opiskelijan yöllisistä riennoista, vaikka sitten aamu seitsemän aikaan. Jos ovela opiskelija ei ajattelisi itseään ja omaa untaan, ajattelisi edes kanssaopiskelijoiden ja asuntolavalvojan unta, he ainakin haluaisivat nukkua yöaikaan, edes vähän.

Luvattomat poissaolot oppitunneilta

Luonnollisestikin viihteellä olleen ovelan opiskelijan olisi jatkettava hieman uniaikaa. ”Eihän se ole niin vakavaa, jos oppitunnilta sattuu myöhästymään kerran viikossa ensimmäisen kaksoistunnin verran”, ajattelisi ovela opiskelija. On se vakavaa, vuodessa tällä toimintatavalla ovela opiskelija on poissa opinnoista nopeasti laskettuna vähintään noin 80 tuntia, sehän on kahden viikon työaika työelämässä.

Takaisin todellisuuteen

Opiston perustehtävä ja minun lähes ”ammattikasvattajan”, vararehtorin pirulaisen, perustehtävä on auttaa opiskelijaan oppimaan ja kasvamaan ammattialalleen soveltuvaksi tulevaisuuden osaajaksi.

Välillä olen jopa ääneen manannut, että ”kunpa olisin voinut käyttää tänäkin päivänä työaikaani muuhunkin kuin ovelien opiskelijoiden puhutteluihin ja varoitusten kirjoittamiseen”.  Kuitenkin olen ollut juuri noina päivinä työni ytimessä – auttamassa opiskelijaa oppimaan ja kasvamaan tulevaisuuden osaajaksi. Kooltaan pieni oppilaitos onkin toimintatavoiltaan suuri oppilaitos. Ovelista opiskelijoista kasvaa oivia tulevaisuuden osaajia, kun heistä välitetään aidosti.

Anne Havukainen
Vararehtorin pirulainen